Imettäminen silikonirinnoilla
Konsultaatioissa meiltä usein kysytään voiko implanteilla imettää? Vastaus on kyllä voi. Kun leikkausviilto tehdään rintojen suurennuksessa rinnan alle, rintapoimuun, niin toimenpiteessä ei kosketa maitorauhasiin.
Haluan tässä jakaa kanssanne omakohtaisen kokemukseni implanteilla imettämisestä. Minulla on neljä lasta, 2 poikaa ja 2 tyttöä. Minulla oli ennen lapsia mielestäni täyteläiset ja suht isot rinnat. Ne olivat siis osa minua ja ulkonäöllisesti ne tekivät minusta juuri minut. Ensimmäisen raskauden aikana en juurikaan miettinyt rintojeni ulkonäköä, lähinnä olin huolissani niistä +28 kilosta, jota hienosti kerrytin. Ystäväni ja neuvola vakuuttivat, että ei hätää, suurin osa raskauskiloista jää sairaalaan. Ajattelin, että WAU, hienoa!
No, ilmeisesti jokin kohta ymmärryksessä jäi silloin vähän pimentoon… Itse asiassa minun teki mieli kysyä sairaalassa kotiutuspäivänä, että mites tämä vatsa ja nämä kilot? Olin ymmärtänyt, että nämä jäävät tänne? No, ei ne kuulema ihan kaikilla jää ja nyt kun imetät niin kyllä se siitä! Ahaa, no wau! Minähän aloin imettämään oikein urakalla.
Ensimmäinen lapsi ei ollut ihan samaa mieltä imetyksestä ja jostain syystä se ei ottanut tuulta purjeisiin, vaikka kuinka yritin. Pumppasin minkä kerkesin ja yritin kaikkia temppuja puolen vuoden ajan ja onnistuin miten milloinkin, mutta kyseessä ei ollut ihan täysi imetys. Ystäväni olivat kertoneet, kuinka mukavaa imetys on. Jahaa… no valitettavasti minä en sitä autuutta kokenut vaan kyyneleet silmistä valuen yritin imettää ja pumpata, mutta se oli kaukana ihanuudesta.
No, miten kävi raskauskiloille silloin? Hienosti ja tanakkaasti pysyivät keskivartalolla ja ihan tasaisesti oli sellaista, äidillistä pullantuoksuista pyöreyttä kaikkialla, sillä en liikkunut oikeastaan yhtään. Vauva nukkui pätkittäin ja koska yritin niinä pieninä hetkinä pumpata maitoa ja hoitaa pyykkejä yms, niin en löytänyt hetkeä lähteä edes kävelylle vaunujen kanssa. Vauva nukahti vain autoon!
Sitten syntyi toinen lapsi joka oli pieni kuin mikä, mutta nautti elää rinnalla ja selkeästi söi kasvaakseen. Raskauskiloista puheen ollen, edellisestä raskaudesta jääneet kilot lisääntyivät tästä vielä +30kg! Hän eli pääsääntöisesti sylissäni 24h, ei hetken rauhaa ilman syliä. Mutta hän kyllä tykkäsi nukkua vaunuissa, joten aloitin pitkät lenkit ulkona vaunujen kanssa, jotta hän nukkuisi ja käteni saivat levätä kantamisesta.
Silloin huomasin, että no johan alkaa tapahtua! Imettäminen ja pitkät lenkit tekivät tehtävänsä ja kilot alkoivat karista silmissä. Väitän, että tunsin oikein sen kokonaisuuden tuoman tunteen ja muutoksen mitä tapahtui ja se tuntui hyvältä. Kilot karisi lenkkeillessä, mutta imettämisen suhteen valutin edelleen kyyneleitä, koska se tunne oli kaukana hyvästä olosta.
No, mitä kävi raskauskiloille tässä kohtaa? Öhöm, jäljellä oli löysää nahkaa ja ne rinnat, jotka tunsin omakseni olivat hävinneet. Niistä oli jäljellä tyhjät pussit johon oli muutama herne vielä jäänyt pohjalle. Muistan edelleen, kuinka ”rakastin” toppeja. Wau, että ne oli käteviä pitää päällä 24/7 ja suihkussa pystyi just ja just ottamaan sen pois päältä ja saunahetkinä kun mies kysyi, miksi sulla on toi toppi päällä saunassa, sanoi, että tämä on ihan vaan hikoilua varten. Todella kätevä, polttaa rasvaa paremmin. Peiliin en kyennyt katsomaan, se en ollut minä joka siellä oli. Voitte varmaan samaistua tunteeseen jonka koin. Oli siis tehtävä asialle jotain, jotta tuntisin taas itseni ja voisin hyvin henkisesti ja olisin sinut itseni kanssa.
Olen tuntenut Dr. Kullamaan vuosien ajan työni kautta ja sanoin hänelle, että nyt on se hetki kun minä haluan tulla leikkaukseen. Plastiikkakirurgi Jyri Kullamaa oli ystävällinen ja ymmärtäväinen. Muistan sanoneeni hänelle, että teethän minusta minut, ulkoisesti en tunne itseäni ja se vaikuttaa minuun paljon. Dr. Kullamaa vakuutti, että kaikki on hyvin ja saan rinnat. Toki ensin muistutti, että mikäli vielä lapsia halajan ja imetän, ei tulos kestä samanlaisena lopun ikää ja muistathan myös ikääntymisen tuomat muutokset? Juu, kyllä.. tiedän ja tiedostan riskit. Sain rintojen suurennusleikkauksessa hienot täyteläiset rinnat implanteilla ja sain taas ulkoisesti kokea ja tuntea itseni sellaiseksi, johon olin tottunut entuudestaan. No, toki silikonirinnat ovat terhakkaammat kuin lähtökohta, mutta sehän se vasta plussaa olikin.
Tunsin oloni hyväksi ja aloitin urheilun ja annoin itselleni mahdollisuuden omiin hetkiin ja kävin kuntosalilla sekä lenkeillä. Sain itsevarmuutta joka oli ollut kateissa …
Ajattelin silloin, että 2 lasta on ihan riittävä. Elämä kuitenkaan harvoin kulkee niin kuin on suunnitellut tai ajatellut… Muutamien vuosien jälkeen oli taas tulollaan uusi tulokas. Raskauskiloja tuli taas melkein +30kg! Ja rinnat kasvoivat, kuten aiemminkin. Imetyksestä silikonirinnoilla ajattelin, että voi ei… taas se kuukausien kyyneleiden tahdittama imetysrumba alkaa… Mutta kuinkas kävikään!
Aina kun tehdään leikkausviilto, niin myös hermot siltä alueelta saattavat vahingoittua. Toisilla tunto palautuu normaaliksi tai edes sinnepäin ja toisilla tunto ei välttämättä palaudu lainkaan. Tämän olin jo tiedostanut riskinä monen polvileikkauksenkin jälkeen.. toisessa jalassa nimittäin pintatunto on todella heikko ja näin kävi kohdallani myös rintojen suurennuksen kanssa. Asia ei itselleni ole mitenkään outo tai harmillinen ja tiedostin riskin etukäteen, joten mikäpäs siinä, itse olen leikkausta rintoihin halunnut riskeistä huolimatta. Ennen imetystä kävin myös rintojen ultraäänessä, jossa katsottiin, että rintaimplantti on ehjä eikä muutenkaan rinnoissa ollut kudosmuutoksia. Tähän kohtaan haluan muistuttaa, että vaikka on silikoni-implantit, niin rinnat tulisi tutkituttaa ihan samalla tavalla ja samassa aikataulussa kuin normaalitkin rinnat kudosmuutosten havaitsemiseksi.
Kolmannen lapsen imetys oli nyt se unelma tilanne, juuri se mistä ystäväni olivat sanoneet, että se on nautinto. No näinhän se nyt sitten oli. Ei kipuja, ei mitään mitä voisin sanoa negatiiviseksi tuntemukseksi. Ja mikä parasta! Imettäessä ei rinnoistani enää tullut tyhjiä hernepusseja vaan implanttien ansiosta ne pysyivät ryhdikkäinä!
Vuosien kuluttua syntyi vielä iltatähti ja ajattelin, että no nyt on kulunut jo kymmenen vuotta implanttien laitosta ja tämän jälkeen edessä on varmasti uusien implanttien laitto ja kohotus ( vatsasta puhumattakaan, mitä se tarvitsisi..). Asennoiduin siis uusiin leikkauksiin. Tälläkin kertaa sain kerrytettyä sen +30kg ja ajattelin, että kuinkakohan tässä käy… Imetystä en enää pelännyt sillä muistissa oli edellinen hyvältä tuntunut imetys ja olin siksi luottavaisin mielin. Kilot karisi taas imetyksen ja lenkkeilyn myötä ja salilla kävin myös päivittäin. Yllätyksekseni rintoihin ei jäänyt ylimääräistä ihoa vaan palautuminen oli ihan hyvä. Vatsa on näennäinen ”ongelma”, mutta en koe sen olevan niin häiritsevä, että siihen operaatiota kokisin tarvitsevani.
Nyt nuorin lapsi on 7 vuotta ja olen miettinyt esimerkiksi rintoja, että onko niille tarvetta tehdä mitään? Mielestäni ei. Hyväksyn myös ikäni, olen 40v ja on tiettyjä asioita mihin en voi vaikuttaa. En voi sanoa kudokselle, että olepas nyt yhtä kiinteä kuin 20 vuotta sitten. Mutta suurempia implantteja tai kohotusta en myöskään koe tarvitsevani, sillä nännin suhde rintapoimuun on normaali.
Yhteenvetona imettämisestä implanteilla ja ilman implantteja voin todeta, että implanteilla imettämisestä omalla kohdallani oli vain positiivista hyötyä, enkä ole kokenut tarvetta tehdä muita toimenpiteitä.
💖Leea
