Tiistai

Aion tähän taltioida kokemukseni rasvaimusta sellaisina kuin ne juuri sinä hetkenä koen. Olen 40 vuotias mies, jolle on kerääntynyt ylimääräistä alaselkään ja kylkiin. Tällä hetkellä painoa on n. 95 kg. Olen aina välillä laihdutellut ”rantakuntoon”, eli n. 80 kiloon, mutta silloinkin on jäänyt inhottava makkara tuohon housunkauluksen yläpuolelle.

WAL-tekniikan myötä kiinnostuin ongelmakohtien hävittämisestä. Päätin valita Finestin ja tekijäksi plastiikkakirurgi Jyri Kullamaan, joka muuten löytyy Facebookissa Plastiikkakirurgi Jyri Kullamaa sivuilta, koska muutamat ystäväni ja heidän tuttunsa olivat olleet tyytyväisiä palveluun ja lopputuloksiin. Myös WAL-tekniikan käyttö vaikutti, koska minun on oltava työkuntoinen suhteellisen nopeasti ja haluan niin hyvän ja luonnollisennäköisen lopputuloksen kuin mahdollista (WAL-tekniikka – water-assisted liposuction; vesisuihkuavusteinen rasvaimu).

Pääsin konsultaatioon plastiikkakirurgille itselleen ja Kullamaa oli itse rauhallisuus. Keskustelimme tovin rasvaimuun liittyvistä asioista, toipumisesta ja toivomastani lopputuloksesta. Tapaamisesta jäi todella positiivinen olo. Hänen asistenttinsa Miriam antoi vielä kirjalliset ohjeet mukaan ja otti valokuvia.

Olen nyt viimeisen kuukauden ajan välttänyt verta ohentavia lääkkeitä, omegoja jne. Muutenkin olen pyrkinyt elämään suht terveellisesti, jotta toipuisin nopeasti. En paljonkaan jännitä toimenpidettä, vaikka kaikissa operaatioissa on riskinsä ja tiedän että jossain vaiheessa tuntuu pientä kipuakin. No pain-no gain.

Palaan asiaan kun matka kohti Tallinnaa ja yksityissairaalaa lähestyy. Kävin tänään Vita terveyspalvelussa otattamassa pienen verenkuvan. Hintaa sille tuli 32 e. Sekin kannattaa hoitaa ajoissa ettei tarvitse stressata. Mittasin vyötärönympäryksen, jotta sairaalassa odottaisi sopivan kokoinen painetekstiili. Kehtaako kirjoittaakkaan, että 100cm 🙂 No, se lukema tulee vääjäämättä muuttumaan!

Pyrin jatkossa kertomaan kaiken oleellisen ja kertomaan fiiliksistä. Lisään myös ”ennen” ja ”jälkeen” kuvia sitä mukaa kun saan niitä koneelle ladattua..

Mikäli haluat kysyä jotain, tai kommentoida rasvaimublogiani, blogin lopussa on siihen mahdollisuus.

Perjantai

Perjantaina tuli varausvahvistus Tallink Siljalle. Jälleen yksi asia vähemmän huolehdittavana. Kannatti maksaa operaatio ajoissa 🙂

 

Ensimmäiset kuvat: ”Ennen rasvaimua”

Vaatteet päällä tilanne ei vaikuta kovinkaan pahalta, mutta ilman paitaa on kovasti setämäistä tanakkuutta. Ylimääräinen rasva tekee koko olemuksesta pönäkän ja tasapaksun. Kuvat nähtyäni tajusin tilanteen huonommaksi kuin olin kuvitellut. Ei ole tullut katseltua selkää peilistä eikä otettua valokuvia… Tuossa ne pizzat ja Big Mac ateriat nyt ovat.

Operaatiopäivä

Heräilen muutaman nukutun tunnin jälkeen aamuyöllä. Matkaa Helsinkiin ja Länsisatamaan on paljon. On lähdettävä ajoissa, jotta ehtii ajoissa 07:30 lähtevään Superstariin.

Hieman epätodellinen olo ja todella kylmä! Onneksi olen pukenut reilusti päälle. Tässä vaiheessa palaa muutaman kerran mieleen mihin sitä ollaan menossa ja miksi, mutta en ole kovinkaan hermostunut.

 

Länsisataman terminaali

Portaat ylös ja Tallinkin lippuluukulle. Finestin antamalla varausnumerolla saan maihinnousukortin. Laivassa väsyttää todella paljon ja unelmoin hytistä jossa voisi oikaista pitkälleen.

Tallinnan terminaalissa on Andre vastassa nimikyltin kanssa. Matkalla yksityissairaalaan mietiskelen kaikenlaista. Ei hermostuta vieläkään kovin paljon. Olen hieman psyykannut itseäni ajattelemalla ettei minun tarvitse tehdä muuta kuin saapua paikalle oikeaan aikaan, muut hoitavat loput.

Saavumme yksityissairaalaan, joka näyttää siistiltä ja isommalta kuin kuvissa. Andre saattaa minut sisälle ja ohjaa istumaan oikeaan paikkaan. Saan sairaalan sääntökaavakkeen allekirjoitettavaksi ja annan verikokeen tulokset , sekä kotona täyttämäni lomakkeen hoitajalle joka vie ne käsittääkseni nukutuslääkärille.

Sitten huoneeseen. Kyseessä on 2 hengen huone suihkulla ja wc:llä. Rauhalliset näkymät ulos. Nähtävästi asustelen huoneessa yksin. Puen sairaalavaatteet päälleni ja jään odottelemaan plastiikkakirurgia…

Kullamaa saapuukin melko pian. Kertaamme toiveeni ja hän ryhtyy piirtelemään selkääni. Mainitsen selässä olevasta luomesta jonka haluan poistettavan samalla. En tiedä piirsikö hän rastin vai ympyrän, mutta luomi on merkattu.

Luomenpoisto tulee bonuksena näin ison operaation yhteydessä. Hyvä homma, melkein ainoa luomi selässä ja vaikkei olekkaan koskaan ärtynyt, niin samalla menee….

Kullamaan rauhallinen olemus ja asioiden eteneminen ilman pitkiä odotteluja pitää jännittämisen kurissa. Kuulemma noin puolen tunnin kuluttua aloitetaan.Kulutan ajan katsomalla TV:tä. Sitten hoitaja jo tuleekin ja johdattelee leikkaussaliin. Kullamaa tervehtii jälleen ja hymyilee rauhoittavasti.

Riisun vaatteita ja asetun leikkauspöydälle. Jostain syystä olen saanut päähäni että pitää mennä mahalleen kun rasvaakin otetaan alaselästä…

Pyörittyäni väkkäränä pöydällä minut saadaan selälleen ja nukutuslääkäri Oleg Sertsenkov esittelee itsensä.. Samaan aikaan minuun teipataan tarkkailulaitteita, annetaan happea ja mieleeni jää miten leikkaussaliin paistaa aurinko… .. .

Havahdun siihen että aurinko paistaa ikkunasta edelleen ja hyörinä on loppunut. Olen heräämössä. Melkein samantien Kullamaa tulee kysymään vointiani. Oloni on hyvä. Parempi kuin aamulla laivalla jossa väsytti uskomattoman paljon. Nyt olo on aika skarppi eikä mihinkään satu. Hoitajia käy kaksin kappalein. Tippaa näköjään menee suoneen ja välillä otetaan lämpöä ja verenpainetta. Hoitajat ovat ystävällisiä ja ainakin toinen osaa hyvin suomea. Päässäni käy ajatus, että nyt se on tehty, vaikein osuus on takanapäin. Makoilen sängyssä ja katselen ikkunasta. Aurinko paistaa ja tuntuu kuin olisi sunnuntai. Välillä katselen tippapulloa sillä hoitaja kertoi että kun se on tyhjä niin lähdetään.

Tekisi mieli jo omaan huoneeseen, makaaminen ei huvita, kun jalat ovat hieman levottomat. Vedän välillä jalat koukkuun. Ei satu…hyvä. Hetken kuluttua toinen hoitajista tulee pyörätuolin kanssa, jolla minut kärrätään huoneeseeni. Siirtyminen sängystä pyörätuoliin menee melko mukavasti. Kyyditystä tosin edelsi kipupiikin antaminen, joten ehkä se turrutti. En ole toistaiseksi tuntenut sen kummempia epämukavuuksia.

Huoneessani laitan telkkarin päälle ja kävelen hissutellen edestakaisin. Askel on lyhyt, mutta mihinkään ei satu. Liimasidos kyllä tuntuu selässä ja olen todella varovainen, mutta kipua ei tunnu. Kävely tekee minut aika tyytyväiseksi. Rasvaimu oli juuri ja tässä sitä mennään.

Katseltuani jonkin aikaa TV:tä, saapuu ruoka klo 17:30… olen varannut mukaan muutamia proteiini ja palautumisjuomia, jotta kroppa toipuisi leikkauksen rasituksista mahdollisimman pian. Yleensä en koskaan käytä kyseisiä tuotteita, mutta nyt otan ruuan kanssa. Ruoka maistuu hyvältä. Leipien alla näkyvä tumma mötikkä on suklaakuorrutettu kierrepulla. Kahvin kanssa järjettömän hyvää! Vai olenko vain niin helpottunut 🙂

Kaikki tuntuu sujuvan oikein hyvin. Sängystä nouseminen tuottaa tosin vaikeuksia. Ehkä siksi että varon satuttamasta itseäni. Mieluummin istunkin tuolissa tai kävelen . Ruuan jälkeen hoitajia ilmaantuu jälleen kaksin kappalein.. kumpikin käy kysymässä vointia ja kysyy haluanko vettä, mehua, kipu- tai unilääkettä. Valitsen veden ja unilääkkeen.

Vettä tuleekin sitten monta pulloa, mutta kyllä sitä meneekin. Nesteytän itseäni tarkoituksella, mitenkään erityinen jano ei ole.

Käyn välillä kävelemässä ja katsomassa ”vesiputousta”

Kierrän kakkoskerroksen parvea, josta näkee alas sisäpuutarhaan. Teen useammankin kävelylenkin illan aikana, joiden jälkeen menen sänkyyn makoilemaan.Otan unilääkkeen ja melko pian nukahdan.

Ensimmäinen operaation jälkeinen päivä

Kännykkä herättää vähän vajaa 07. Hetken kuluttua hoitaja tulee kyselemään oloa ja ottaa verenpaineen ja lämmön. Huomaan sängystä noustessani että vatsalihakset ja alaselkä tuntuvat siltä kuin niitä olisi treenattu suht kovaa. Juttelen hyvin suomea osaavan hoitajan kanssa olostani ja hän kertoo Kullamaan tulevan hetken kuluttua katsomaan minua.

Kullamaa saapuu sopivasti syötyäni aamiaisen. Hän toteaa että näyttää hyvältä ja irrottaa liimasiteet. Pelkäsin sen sattuvan, mutta sidokset lähtevät tuskatta irti. Tilalle tulee painetekstiili, joka antaa teippejä paremmin myötä, mutta tukee hyvin. Kullamaa kertoo että rasvaa otettiin litra. Olen tyytyväinen. Litra kuulostaa hyvältä.

Aamiaisen lisäksi otan recovery drinkin ja syön proteiinipatukan.

Kaikki on hyvin ja olen henkisesti jo paluumatkalla. Kulutan aikaani jälleen TV:tä katsellen, kunnes kuljettaja tulee noutamaan minut sairaalasta. Juttelemme koko matkan ja saan jälleen huomata miten hyvin olen pärjännyt suomen kielellä koko matkan ajan. Autosta nouseminen on melkoista ähellystä, mutta kipua ei varsinaisesti tunnu.

Tallink Superstar

Haen Tallinkin tiskiltä maihinnousukorttini ja lähden kahville. Laivaan käveleminen on toistaiseksi pisin liikuntasuoritukseni leikkauksen jälkeen. Reppu painaa hieman selkää ja varon ettei kukaan tönäise kylkeen.

Hytti

Autuasta. Yläpedin reunasta tukea pitäen saan itseni makuulle ja ylös. Vietän koko matkan hytissäni makoillen. Eniten on tuntemuksia vatsalihaksissa kun yrittää vääntäytyä ylös niin ettei tulisi mitään äkkiliikkeitä ja kipua.

Paluumatka Suomeen sujuu mukavasti sillä otin itselleni hytin (se ei siis siältynyt hintaan). Sitten taas laivasta putkeen ja terminaaliin ja parkkipaikalle, jossa on kaveri vastassa. Tuntemukset ovat niin hyvät, että kotiin päästyäni lähden samantien ruokakauppaan. Kävelen rauhallisesti ja kaupassa minua huvittaa ajatus ettei kukaan tiedä, että vasta eilen olin rasvaimussa ja tässä sitä nyt ostetaan salaattiaineksia. Protskudrinkit ja patukat saavat nyt jäädä, ne olivat vain osa ”palautumissuunnitelmaani”.

Kotona sidon makuuhuoneen ovenkahvaan köyden, josta vetämällä saan autettua itseni ylös sängystä. Olen ehkä liiankin varovainen, mutta toisaalta en halua ”reväyttää” mitään.

Yksityissairaalasta jäi mieleen hoitajien ystävällisyys. Kaiken aikaa oli olo, että joku huolehtii. Ehdin jonkun verran jutellakkin ja moni osasi suomea joko auttavasti tai hyvin. Minut pyörätuolilla huoneeseen kärrännyt vanhempi hoitaja vilkutti aina kun näki minut illalla laahustamassa käytävillä.

Toinen operaation jälkeinen päivä

Herään melko aikaisin. Suorastaan petyn, kun näen kellon olevan vasta seitsemän. Tarkoitus oli nukkua ja palautua mahdollisimman pitkään. Olo on kuitenkin hyvä ja hilaan itseni köyttä apuna käyttäen ylös sängystä. Sitten sukkien laitto jalkaan, joka onkin ehkä kaikkein vaikeinta. Vinkiksi kaikille vyötärön alueen rasvaimuun menijöille: Jos ei ole joku auttamassa pukemisessa, niin valitkaa sellaiset sukat ja kengät, jotka on helppo pukea. Yksityissairaalassakin ähelsin sukkia jalkaan pitkän aikaa.

Lähden käymään kaupassa ja kävelynopeuteni on lähes normaali. Ostelen taas salaattiaineksia ja c-vitamiinia. Ajattelin venytellä hieman illalla. Se olisi suotavaa ettei kylkiin synny kiinnikkeitä. Samalla pääsen toivon mukaan taivuttelupelostani.

Lähden illalla kävelylle. Lenkki venähtää rauhallisella vauhdilla 45 minuutin mittaiseksi. Venyttelen sen jälkeen hieman tai oikeastaan taivuttelen itseäni vyötäröltä. Sukkien ja kenkien pukeminen alkaa sujua jo paremmin.

Kolmas operaation jälkeinen päivä

Herään jälleen aikaisin. Sängystä nouseminen on hieman helpompaa kuin aiemmin. Pyrin juomaan paljon vettä ja välttämään suolaisia ruokia, jotta turvotus laskisi. Tänään kuitenkin syön aika paljon. Kalaa, kukkakaalia, salaattia. Myöhemmin päivällä otan loppuja teippejä pois. Huomaan pitäneeni niitä ainakin päivän liian kauan, sillä olen saanut vesi/veri rakkulan aikaiseksi toiseen kylkeeni. Desinfiointiainetta ja puhdas haavalappu päälle. Tarkastelen ensimmäistä kertaa ulkonäköä ja totean olevani vielä aika turvoksissa.

Myöhemmin illalla hoidan vyötäröä kylmäpakkauksella ja jumppaan kevyesti, siis todella kevyesti.

Neljäs operaation jälkeinen päivä

Herään jo 05. Sängystä nouseminen näköjään helpottuu päivä päivältä. Käytän yhä ovenkahvaan sitomaani köyttä apuna. Luettuani sähköpostit käyn uudelleen nukkumaan muutamaksi tunniksi. Olen kotona melkein koko ajan ilman paitaa jotten ”hautoisi” tukitekstiilin alla olevia paikkoja. Samoin luomenpoistoalue saa ”ilmakylpyä”

Huomaan kävelyvauhtini palanneen melko normaaliksi. Mihinkään ei edelleenkään satu ja suuren osaa aikaa en ole tietoinen että olisin toipilas. Mikäli työni ei olisi fyysistä, olisin kyennyt palaamaan töihin jo pari päivää sitten. Ajatukset ovat alkaneet pyöriä toipumisen sijasta jo lopputuloksessa. Se on kuitenkin vielä piilossa turvotuksen alla, johon minulla on taipumusta.

Käyn illalla kävelemässä 5km. Tuuli vinkuu ja lunta sataa oikein kunnolla. Tuntuu kuitenkin hyvältä liikkua. En koe että kävely rasittaisi. Sitten suihkuun, jonka jälkeen kuivaan haavateipit pyyhkeellä painelemalla.

Hetki suihkussa ilman tukitekstiiliä tuntuu oudolta. Puen sen mielelläni taas päälleni vaikka se painaakin ja ajan mittaan varmaankin käy hermoille. Se luo kuitenkin henkistäkin turvaa.

Viides operaation jälkeinen päivä

Klo 07. Sängystä nouseminen on päivä päivältä helpompaa. Vaikuttaa siltä kuin turvotus olisi hieman laskenut. Ehkä eilinen kylmähoito auttoi. Käyn suihkussa ja laitan sairaalassa puetun tukitekstiilin pesukoneeseen. Tukitekstiili kuului operaation hintaan. Puen ylleni toisen, jonka olen itse ostanut.

Tukitekstiili

 

Terttu Lilja Oy

Kiitokset saamastani palautteesta. Yleisin kysymys näyttää olevan kivut. Ainakaan omalla kohdallani niitä ei ole ollut. Enintään epämukavuutta ja varovaisuutta että sattuukohan kohta. Mutta ei ole sattunut. Omat johtoajatukseni reissuun lähtiessä olivat mukavat vaatteet, omia eväitä lisäravinteiden muodossa ja koko reissun pätkiminen osatavoitteisiin; Ensimmäinen tavoite oli päästä laivaan, sitten yksityissairaalaan, leikkauspöydälle, heräämöstä omaan huoneeseen jne. Eli askel askeleelta edeten, kunnes olen kotona.

Eväät

Kävelen illalla 5 km. Vauhti on täysin normaali ja tekisi mieli jopa koittaa hölkkäämistä, jota en tässä vaiheessa tietenkään aio tehdä.

Kuudes operaation jälkeinen päivä

Herään tavallista myöhempään ja huomaan alaselkäni kipeäksi. Täysin normaalia minulle jos makaan liian pitkiä aikoja. Selkä vertyy kun hieman liikun. Onko turvotus taas hieman laskenut vai onko se toiveajattelua? Jatkan runsasta veden juomista ja jumppaan hieman. Saan jalat suorana sormet maahan, eikä tunnu kipua. Teen myös sivutaivutuksia ja kiertoliikkeitä. Not bad..

Kävelen myöhemmin illalla 5km. Yritän pitää sen nyt jokailtaisena tapana. Lenkin jälkeen sormet menevät taas lattiaan ilman mukinoita.

Kommentoin tänne tekstiin noita kysymisiänne ja kommenttejanne. Vastaan Jenkka nimimerkille, että fyysiset kivut olivat ainakin minun tapauksessani minimaaliset. En ole kovin kipuherkkä,mutta tunnistan toki kivun ja toipumisvaiheessa sitä oikein kuulostelee jos sattuisi. Olen kertonut rasvaimusta niille ihmisille joihin luotan. Muiden ei mielestäni ole tarpeen tietää asiasta. Rasvaimuni suoritettiin perjantaina ja olisin ollut valmis esim. toimistotyöhön maanantaina. Samoin liikkumaan julkisilla/autolla. En usko että kukaan huomaa mitään, näytän teepaitakin päällä aivan normaalilta ja tuo tukitekstiili on paidan alla hyvin näkymätön. En ottanut sairaslomaa, vaan käytin lomani mielestäni fiksusti toteuttaakseni oman pikku unelmani, josta on iloa sitten tulevilla lomillani.

Sain myös mukavan viestin vatsan, sisäreisien ja pakaroiden rasvaimuun menijältä. Toivottavasti operaatiosi sujui hyvin, eikä istuminen satu.

Vaihdan tukitekstiiliä silloin tällöin ja laitan toisen siksi aikaa oikenemaan. Kiristän sen nojatuolin selkänojan ympärille, jolloin käytössä tulleet vekit oikenevat. Pyrin näin välttämään sen, ettei tukeen vääjäämättä muodostuvat vekit (varsinkin istuessa) paina epätasaisesti rasvaimualuetta.

Viikko rasvaimusta

Tänään minulla on tapaaminen plastiikkakirurgin kanssa.  Tapaan Kullamaan, joka poistaa haavateipit ja tikit. Hän kertoo luomiarven paranevan hyvin ja että olen hieman turvoksissa , mutta jo nyt hoikempi kuin ennen rasvaimua. Olen tyytyväinen. Kuulostaa upealta! Kukapa ei haluaisi eroon jenkkakahvoistaan. Uudet haavateipit kiinni ja nousen ylös tutkimuspöydältä-kivuttomasti. Juttelemme vielä hetken ja lähden kotia kohden. Askel on kevyt ja mieli hyvä.

Kävelen myöhemmin illalla vielä tutun 5 km lenkin.

Yhdeksäs operaation jälkeinen päivä

Viimeiset kaksi päivää ovat menneet hyvin normaalin elämän merkeissä. Rasvaimusta muistuttaa lähinnä tukitekstiili jota käytän.

Vastaus Mamma79:lle : En ole ottanut mittoja, enkä ottanut kovin tarkkoja mittoja etukäteenkään.Vain summittaisen mitan jotta saisin sopivan kokoisen tuen. Tuessahan on 20cm ”säätövara”. Enkä ole nyt operaation jälkeenkään vahdannut kroppaani kovinkaan tarkasti, keskittynyt vain tekemään asiat oikein, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.

Ehkä tässä on sitäkin että haluan sitten yhtäkkiä huomata miten iso muutos on tullut. Eli en ole ilman tukea ollut kertaakaan vielä peilin edessä. Siitäkin syystä oli mukava tavata Kullamaa ja kuulla että kaikki on sujunut hyvin.

Sen olen huomannut että teepaita päällä näytän jo nyt hoikemmalta. Juuri tuo ”takakulma” jossa jenkkakahvat pullottivat, on nyt litteämpi. Tavallaan pieni ero, mutta muuttaa kropan linjoja huomattavan paljon jo nyt.

Vastaus kohtalotoveri:lle: Kiitos kehuista. Toivottavasti sinäkin paranet nopeasti. Minulla on Kullamaan mukaan kohtalaisen vähän mustelmia. Kuulemma takapuolessa 🙂 Yhden olen itse huomannut, kun se sijaitsee kyljessä suh edessä. Sekin on vaalenemaan päin. Siinä kohtaa myös tuntui arkuutta kun nousi sängystä.

Kymmenes operaation jälkeinen päivä

Ensimmäinen työpäivä. Olin ennen operaatiota hieman huolissani, riittääkö toipumisaikani, mutta nyt viimeistään huomaan olevani jo todella hyvässä kunnossa. Kumartelut,kevyehköt nostot ja liikkuminen ylipäänsä sujuu helposti. Varon hikoamasta vielä tässä vaiheessa. Olen paitahihasillani eikä kukaan huomaa mitään. Käyn pari kertaa päivän aikana kylppärissä kääntämässä tukitekstiilin. Illalla lapioin puoli tuntia lunta kaivaessani autoa kinoksesta.

Steri-Strip haavansulkuteippi

Steri-Stripin tarkoituksena on estää imuhaavoja venymästä kun liikun ja taivuttelen. Minulla paranevat haavat yleensä hyvin, mutta nyt aion varmistaa pienellä vaivalla, että haavoista tulee niin näkymättömät kuin mahdollista. Esim. tuota merkkiä saa apteekista. Teipit on hyvä vaihtaa muutamien päivien välein. Suihkun jälkeen kuivaus pyyhkeellä painelemalla.

12. operaation jälkeinen päivä

Tänään menen töiden jälkeen hetkeksi kuntosalille. Treenaan käsiä ja olkapäitä todella rauhallisesti. Alle 2 viikkoa rasvaimusta ja haasteeksi on nousemassa maltti. Tekisi mieli tehdä enemmän,mutta lähinnä vilkastutan verenkiertoa. Lavanseudulla olevaa luomenpoistoarpeakaan en halua turhaan venyttää sen paranemisvaiheessa. Tästä syystä en treenaa selkää toistaiseksi. Mutta on kiva hieman liikkua. Salin peilistä näkyy hoikentunut olemus. Alaselässä on nyt kaarta sisäänpäin, eikä keski-ikäisen miehen elintasorengasta.

Salilla sattuu hassu tapaus; eräs asiakas kysyy jos voisin näyttää miten vatsaa ja alaselkää treenataan. Minä joka alle viikko sitten vedin itseni köydellä sängystä, teen malliksi muutamat vatsarutistukset ja ojennukset alaselkäpenkissä  🙂 Hieman siinä kyllä epäröin, että miltäköhän tuntuu, mutta ei tuntunut missään.

Kävelen illalla 5km. Sitten taas tutut suihkuttelut,teippien kuivaukset ja tuen kääntelyt. Olen edelleen jatkanut runsaahkoa veden juomista ja katsellut mitä suuhuni laitan.

Vastaus kohtalotoveri:lle : Tukitekstiiliä suositellaan pidettävän yötäpäivää 2viikkoa ja sen jälkeen vielä 2 viikkoa päivisin. En ole sen pitämiseen vielä tuskastunut, joten ajattelin pitää öisinkin. Laastareita ja nimenomaan noita jotka eivät päästä ihoa venymään, suositellaan käytettäväksi 1-4 kk. Rasvaimuhaava on niin pieni ja minulla paranee haavat nopeasti, joten riittänee ehkä 1kk. Paljon riippuu ihotyypistä ja miten venymiselle alttiissa paikassa haava on. Sitten vaan varoo aurinkoa ettei pigmentoi arpia tummiksi.

Aion itse treenailla hyvin kevyesti ja yrittää malttaa. Juoksemaankin tekisi mieli, mutta askeleen tärähtely ja hikoilu saattaa vielä olla liikaa. Hikoilu siis haavan infektioriskin vuoksi. Tiedän että olen nyt ylitarkka, mutta toisaalta tämä toipumisaika on ainutlaatuinen, eikä toistu ja kun tämän hoitaa tip top, niin lopputuloskin on sitten paras mahdollinen. Kiitos toipumistoivotuksista ja tsemppiä myös sinne.

Kaksi viikkoa rasvaimusta

Normaali työpäivä liikkumisineen. Käyn sen jälkeen salilla tekemässä taas todella kevyesti yläkroppaa. Pitkiä sarjoja kevyillä painoilla. Kotona vaihdan teipit arpiin ja otan kuvan nykyisestä tilanteesta.

Ihossa näkyy tukitekstiilin jäljet. Samoin juuri irroitettujen teippien jäljet ja hieman mustelmaa.

19. operaation jälkeinen päivä

Alle 3 viikkoa rasvaimusta, mutta tuntuu kuin siitä olisi enemmän. Käytän edelleen tukitekstiiliä jatkuvasti. Ainakaan näin talviaikaan se ei tunnu häiritsevältä. Olen käynyt taas muutaman kerran salilla ja treenaillut vähän kaikkea. Olen myös käynyt kävelemässä. Tekisi mieli jo kokeilla juoksemista, mutta odotan ehkä vielä viikon. Toinen asia jota kaipaan, on sauna. Ajattelin kokeilla sitä kun seuraavan kerran tulee mahdollisuus.

Illalla teen köyhänmiehen lymfaa, eli sivelen kevyesti rasvaimualueita. Irroitan köyden jonka olin sitonut ovenkahvaan. En ole tarvinnut sitä enään pitkään aikaan. Jotenkin sen irrottaminen etäännyttää operaatiosta entisestään. Onko siitä tosiaan vasta alle 3 viikkoa?

24. operaation jälkeinen päivä

Nukuin viime yön ilman tukitekstiiliä. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä vaiheessa on parempi että iho ja kudokset saavat yön ajan olla ilman ulkoista painetta, koska tekstiilissä on väkisinkin vekkejä ja ne saavat koko yön painaa samaa kohtaa. Päivisin siirtelen ja käännän tekstiiliä, joten asialla ei ole niin väliä.

Tänään treenailen salilla normaalisti. Tosin harjoituspainot ovat enintään kohtalaiset, koska en halua lihasmassaa, vaan pikemminkin kiinteytyä. Ylihuomena olisi tarkoitus mennä ensimmäiselle kevyelle juoksulenkille.

Otan kuvan nykytilanteesta. Kylkien linja takaapäin katsoen on hieman siistimpi. Alaselästä on lähtenyt rasvaa ja suurin muutos on tämän johdosta nähtävissä joko etu- tai takaviistosta. Eli kyljen/selän linja on muuttunut juuri niinkuin halusin. Harmi etten ottanut ”ennen kuvaa” tuosta kulmasta. Taisin hävetä asioiden tilaa.

Lisäsin tuonne blogin alkuun yhden kuvan josta alaselän rasvakertymän määrän hahmottaa ehkä parhaiten. Huomioitavaa kaikissa kuvissa on, että olen 10-15kg tukevammassa kunnossa kuin haluaisin. Motivaatio laihtua on hyvä, koska nyt rasvaimettyyn kohtaan eivät dietit aiemmin tehonneet.

Olen pohtinut nyt jälkikäteen reissuani Tallinnaan. Etäisyys ei ollut minkäänlainen ongelma. Kuljetukset pelasivat autonkuljettajia myöten, eikä kieliongelmiakaan ollut. Yksityissairaala oli siisti ja nykyaikainen. Henkilökunta oli ammattitaitoista ja ystävällistä.

26. operaation jälkeinen päivä

Käyn työpäivän jälkeen salilla ja teen eri lihasryhmiä. Myös alaselkää ja vatsoja, mutta niitä vielä varovasti.

Puen kotona lenkkivaatteet päälle ja lähden ensimmäiselle juoksulenkille, joka nopeasti tyssää liian liukkaaseen alustaan. Tyydyn kävelemään tunnin ajan. Juoksen muutaman sulan kohdan ja vyötäröllä tuntuu ihan normaalilta. En viitsi ottaa kaatumisen riskiä kun säittenkin on luvattu lämpenevän. Ehtiihän tässä vielä juosta.

Olen vähentänyt painetekstiilin pitämistä. Kudokset ovat jo kiinnittyneet alustaansa. Teen kevyttä imualueen sivelyä ja tunnen miten alue on vielä turvoksissa.

Kommentoin Kommentoija:n viestiä 🙂 Kiitos palautteesta! Alaselkä tosiaan näyttää vähitellen muotoutuvan siihen suuntaan kuin toivoin. En halunnut mitään revityn kireää vyötäröä, vaan mahdollisimman luonnollisia linjoja. Tähän vaikuttaa myös se että minulla on suht hoikahko vyötärö verrattuna hartioihin ja normaali suomalainen lantio. Jos tuon vyötärön olisi imuttanut aivan rasvattomaksi niin se ei olisi ollut kovin miehekkään eikä luonnollisen näköistä. Eli mielestäni ei kannata ajatella niin, että rasvaa otetaan mahdollisimman paljon, vaan niin että kokonaisuus on hyvä.

n. 2,5 kk operaatiosta

Pitkästä aikaa…en ole kirjoittanut, koska rasvaimukaan ei ole ollut mielessä pitkiin aikoihin. Toipumista operaatiosta kesti noin kuukauden jos ottaa huomioon kaikki pienetkin varomiset. Sen jälkeen aloitin normaalit kuntosalitreenit ja muun urheilun, sekä saunomisen jne.

Olen silloin tällöin hieronut rasvaimualueita ja alussa rasvailin arpia, mutta kun arvet muuttuivat lähes näkymättömiksi, lopetin sen.

Hektinen työrytmi on sekoittanut ravintopuolen kokonaan ja olen lihonut ehkä 2-4kg kiloa. Se harmittaa mutta ei näy vyötäröllä 🙂 Kokonaisolemus sensijaan on omaan makuuni liian tukeva.

Tuossa kuva, joka on otettu tänään. Nuo kohdat jotka eivät ennen lähteneet laihduttamalla, ovat tiessään. Loppu pönäkkyyden hoidan nyt keväällä dietillä 🙂 Toivottavasti parin kuukauden kuluttua on näyttää kuva jossa koko mies on kokoa pienempi.

1 vuosi 4 kk operaatiosta

On kulunut reilu vuosi viime postauksestani. Rasvaimu onnistui loistavasti. Kahvat ovat poissa, vaikka olen lihonut muutaman kilon vuoden aikana. Olen keskittynyt työelämään ja urheilu on jäänyt vähemmälle kuin koskaan.

Vyötäröni on siis pysynyt kiinteänä, eikä pieniä arpia alaselässä näy, ellei hakemalla hae. Iho imualueilla on tasainen ja luonnollisen näköinen.